Yöaie

En ole yöeläin, mutta rakastan yötä. Yö on minulle jotain, jolloin olen oma itseni. En ole sitä aikaisemmin tajunnut. Kun olen yöllä valvonut vähän aikaa, melkein alan elää jotain toista elämää.

Tapasin Auroran jälleen. Hän oli niin kaunis, niinkuin aina. Minun Aurorani. Hän aina tupsahtaa jostain piilosta suoraan luokseni, kyselemättä. Yölliset tapaamisemme ovat salassa muilta, niistä eivät tiedä muut kuin sininen taivas, tähdet ja kuu; Maa, puut ja ilma. Jouduin kuitenkin lähtemään hänen luotaan, mutta tapaamme vielä. Minulla oli eräs tehtävä. Valmistelin sen. Odottelin oikeaa hetkeä, sitä, kun herään elämään oikeaa elämääni, ja lähdin matkaan. Matkasin, kohtasin yöeläjän, mutta hän ei huomannut minua. Hän katosi sumuun johonkin eteeni. Tein sen, mitä tulin tekemään, ja palasin takaisin.

Yöaie on nyt toteutunut. Nyt vain odotan seurauksia, tuloksia, ja uutta yötä. Se alkaa kohta olla ohi. Se tulee vielä, ei välttämättä huomenna, eikä vielä sittenkään, mutta se tulee. Tiedän sen. Minulla on vielä tehtävää, en ole vielä valmis. En tiedä, kuinka paljon, tai onko seuraava yöni viimeinen. Yöaie on toteutunut, ja seuraava odottaa jossain huomisessa.