Ulkona on niin kaunis päivä
En voi uskoa tätä
Miten olo onkin niin hirveä

Onko väärin vain tähän jäädä?
Tiedän, se ei auta
Vain pahentaa kaikkea

Syy olla olemassa puuttuu
Ei omaa tarinaa
Vain seinät ympärillä ja ikkunassa harmaantuva taivas

Huominen jo pelottaa
Pakko yrittää
Askel kerrallaan.

Eihän tämä oikeasti mene niin
Että elämä pois ottaa ja paiskaa vaikeuksiin
Suru totta on
jopa lohduttoman pohjaton.
Voimaton, ihan lopussa on.
Lepää.
Älä tee mitään.
Ei ole pakko.
Sit tee mitä huvittaa,
Sillä se on tie,
Pois ja valoon
Purje tuulen kaappaa
Ja ilo palaa
Ennen kuin taas seuraavan kerran pohjiin vajoon.

Ystäviä, mahdollisia
Kävelee tuolla
Ehkä kuitenkin
Haluankin vain kuolla.

En jaksa enää
Ottaa selvää
Liian vaikeata se on
Ystävää löytää

Jospa vain luovutan
Antaa olla
Tässä se on
Tyhjä elämä, pois katoan.

Pimeässä huoneessa
Jo toista viikkoa hourin mielen kuumeessa
Ei vie aika pois masennusta
Manaa sen takaisin ja tulee taivaasta joka kerta musta
Yritän kovasti periksi antaa
Mut perkele elämä ei lopu
Vain kituuttaa mut pakottaa
En varmaankaan jotain oikein tee
Vai turhaanko yritän, vaiko väärään suuntaan meen
Olen hieman hukassa.
Paskat.
Kadoksissa kadotettu
Elo ja ilo maahan lujasti taottu.
Voihan niitä sieltä nostaa yrittää
Katsotaan miten voimat riittää
Ehkä nousuveden mukana rauta tarpeeksi ruostuu
Ja jaksan sadan vuoden päästä mennä ulos,
Haistaa,
Miltä elämä tuoksuu.

Haluaisin mennä hukkaan ja kuolla
Liekkien antaa varpaita nuolla
Heittää pois, ei silloin välittää vois
Ei tarvis, ei pystyis
Veis kuolo, se rauhan mulle sois.

Iltaisin se tunne tulee. 

Ajattelen kirjoittaa sinulle.  

Pian pysähtyy kynä, en keksi mitään.  

Tyhjiä lauseita, mitään merkitsemättömiä. 

Ymmärrän. 

Ei minun mitään pitänytkään sanoa. 

Vain tunnetta voin kuvailla. 

Muutoin olen sanaton. 

Sinua kaipaan, siinä kaikki. 

Se on vähän sanottu, 

mutta tunne täyttää koko huoneen, 

ja tyhjentää minut, 

miltei kokonaan.