Solvaus - runo

Sinä ihmissuvun yksilö
Nimesi enteenä kaikuu
Riutuu tuuli sitä kantaessaan

Molemmista latvoistasi laho
Kumpi pahemmin, ei voi sanoa
Tarttuvaa silti

Juuresi homeen peittämät
Haju tainnuttava
Katseelle kamoitus

Latvasi viistää pilvet sivuun
Tappaa pesimään erehtyvät
Oksat ymmärtämättään kuristavat

Veresi kauhistus tuleville
Tulehtuneesta suonesta
Vuodat sairautta

Perintösi tuhatvuotinen taakka
Kiroavat tulevat
Itsensä

Palaa paikallesi
Ympärilles kaltaistesi
Hullujen ja riivattujen

Palaa paikallesi
Mihin kuulut
Pysy siellä

Tukahtuneita kuvia
ylivuotaneita maljoja
"En tiennyt, kuinka tyhjä maljani oli
ennen kuin se täytettiin."

Ei tiennyt,
kuinka täysi maljansa oli
ennen kuin näki sen sisällön
läikkyvän toisten maljoista yli.

Kitkettyjä kehyksiä
vuotavia haavoja.
Tihrustaa näyttöä
viissenttiä kertaa vajaa vaaksan.

Myötätuntoa
toisia poskia
vitsaa
rahanvaihtajia.

Pedagogiset taidot
vetää linjoja,
vaan ei ihmisyyteen niitä saa. 

Lehtokurpan huuto - takakansi

Tarinoita palikoista