Kipusin jälleen
siihen kaivoon
josta kaikki pimeä nousee

Ne muistin hyvin 

seinämien kivet 

sammaleen peittämät 

Nekin muistin, 

jotka irtoavat joka kerta 

tipun. 

Siellä, 

pimeässä, 

tunkkaisessa sumussa 

Pohjalla, 

johon kitukasvuisen puun 

juuret mätänevät 

Yritän niitä leikata 

edes pyyhkiä likaa pois 

jolloin ne jäävät käteen 

Pieniä välähdyksiä 

kaunistakin 

peittyvät suruun 

Seison siellä 

tyhjässä 

kun päivä ei paista pinnallakaan