-

"Totuus taitaa olla, että meillä ihmisillä on mahdollisuus tehdä tästä maailmasta oikea paratiisi..."

Itse kaikkivoipa Jumala laskeutuu taivaasta maan päälle. Kaunis, tietäväinen hymy kasvoillaan Hän sanoo: "Ihminen. Näen, että sinulla on vaikeaa, ja olen tullut auttamaan sinua. Tässä on sinulle piirustukset ja ohjeet lähes täydelliseen elämään" ja hän näyttää kädellään suuren piirustuspöydän ääreen, jossa on piirustukset maailmasta ja yhteiskunnasta. "Tällä tavoin ei maailmassasi nähdä nälkää, eikä siitä puutu rakkautta. Se on sinulle paratiisi"
"Saat tietenkin myös täyden vapauden parannella sitä, sillä tämä on vain yksi tapa tehdä elämästäsi hyveellisempää" hän lopettaa pilke silmäkulmassa.
Mutta ihminen hämmentyy. Hän ei osaa kuin katsoa Jumalaa. Hän tietää, mitä Ihmisen mielessä liikkuu. Hän sanoo Ihmiselle:
"Kyllä, pieni lapseni. Sinulla oli Raamattu kokonaisuudessaan, Koraani, Veda-kirjoitukset, Bhagavad-Gita, kaikki ne ja moni muu. Ne ovat aikalailla samansuuntaisia tämän kanssa, ja peräisin samasta lähteestä, sinusta" Jumala jatkaa.
"Kirjoitit pyhät sanat ja opetit, elit niiden mukaan. Miksi sitten maailmassasi on näin paljon kärsimystä, vaikka tiesit kaiken tämän, varmaankin kysyt itseltäsi."
"Katsot itseäsi, tässä minä olen. Näyttää siltä, että sinun on täytynyt keksiä uudelleen samat asiat moneen otteeseen. Näyttää myös siltä, että olet todellakin alkamassa vihdoin tajuta omaa olemustasi. Tieteesi alkaa löytää niitä totuuksia, jotka ovat olleet käsilläsi aikojen alusta lähtien. Kaikki lähtien kvanttifysiikasta, supersäieteoriasta ulottuvuuksiin ja maailmanlaajuiseen tietoisuuteen ja henkilökohtaisiin energioihin. Se oli näköjään tarpeen, koska "uskonto" kuten sanot, ei näyttänyt toimivan sinun kohdallasi. Teitä ihmisiä on aika paljon, ettekä osanneet aikaisemmin mitenkään olla yhteydessä maailmanlaajuisesti. Olette siinä mielessä vähän hankala tapaus. Uskontojen oli vaikea saavuttaa ihmiskuntaa kokonaisuudessaan. Kummallista sinänsä, koska kaikki uskonnot sisältävät pohjimmiltaan saman sanoman... Mutta otit teknologian käyttöösi. Se oli tarpeen tapauksessasi. Aloit tutkia maailmaa ympärilläsi. Juuresi alkoivat kuitenkin unohtua, ja annoit niille nimen uskonto. Usko alkoi vääristyä käsissäsi, kun otit sen vallankäytön välineeksesi. Aloit vieraantua siitä. Nyt tiede, joka hylkäsi uskon naurettavana höpinänä, koska sitä ei ikinä oltu millään tavoin tieteellisesti todistettu, alkaa lähestyä sitä, mitä pyhissä kirjoituksissa on aina tiedetty. Ajatuksenasi oli, ettei tieteen ulkopuolella ollut mitään. Tiede ja teknologia kyllä oli tarpeen, sillä nyt pystyt hetkessä saamaan tietoa, mitä toisella puolella maailmaa tapahtuu. Olet omalla tavallasi yhdistänyt koko maailman. Vaikeamman kautta, mutta teit sen silti, ja hyvä niin." Jumala taputtaa Ihmistä olkapäälle kuin hyvästä suorituksesta.

Hän jatkaa:
"Se on tosiaankin hyvä, sillä alkoikin olla jo aika!" Hän sanoo. "Ja täpärälle se menikin! Aloit jo luulla, että maailma on sinusta irrallinen." Jumala naurahtaa. "Mikä suoritus, olet unohtamassa juuresi. Ja vieläpä elossa, mutta kuten tiedät, et enää kovin kauaa, et ainakaan tällä menolla"
"Lapseni. Loin sinut kuvakseni, jotta näkisin itseni. Annoin sinulle vapaan tahdon, jotta oppisin itsestäni" Hän sanoo. "Vapaalla tahdolla tarkoitan sitä, että voit elämässäsi tehdä mitä ikinä haluat. Voit rakentaa itsellesi hyvän paikan olla ja kukoistaa, tai voit tuhota kaiken ja itsesi samalla. Tämänhän sinä jo tiesit, etkö tiennytkin?"
Hetkessä Jumala luo hänen ja ihmisen ympärille kauniin puutarhan. Kättään heilauttamalla hän sai kirsikkapuut ja ruusut kukoistamaan, linnut laulamaan oksille ja auringon paistamaan kauniisti poutaiselta taivaalta. Hän osoittaa ihmiselle kädellä, "Tämän minä sain aikaan. Tiedät hyvin, että sinä pystyt samaan."
Vihdoin ihminen saa suunsa auki. "Kyllä, pystyn siihen, mutta minun täytyy muokata maa, kylvää siemenet, istuttaa puut ja ööh... odottaa. Se ei käy noin käden käänteessä, niinkuin sinä teit."
"Mutta sinä pystyt siihen, vai mitä?" Jumala kysyy.
"Kyllä, pystyn siihen"
"Pystyt myös tähän"
Ihminen räpäyttää silmiään, ja yhtäkkiä he ovat keskellä melkein tomuksi tuhottua kaupunkia. Jostain tulee valoa, mutta aurinkoa ei näy mistään mustien pilvien läpi.
"Olemme kahden, lapseni" Jumala sanoo, ja kääntyy katsomaan Ihmistä silmiin.
Silmänräpäyksessä he ovat vilkkaan kadun kulmassa. Valot ovat vaihtumassa suojatiellä vihreiksi, osa odottavista jalankulkijoista ovat jo tihkumassa tielle. Autot pysähtyvät odottamaan valoissa, mainokset välkkyvät korkeiden pilvenpiirtäjien seinillä pauhaten värikkäitä tarjouksia. Toisaalla liikkeelle lähtevät autot kaasuttavat ja tööttäilevät edessä olevilleen.
"Itse asiassa, olemme aina olleet kahden" Jumala sanoo. "Lopulta, maailmassa on vain sinä, ja minä."
Jumala näyttää Ihmiselle lisää hänen rakentamastaan maailmasta. Jumalan sanat roikkuvat hänen mielessä, ja hiljaa hän alkaa hahmottamaan, mitä Jumala sanoillaan tarkoittaa. Ohi välähtelevät kauniit maisemat, osa luonnon muovaamista ja osa hienoista Ihmisen rakentamista paikoista. Kirkoissa ihmiset laulavat ja ylistävät, toisaalla pahoinpidellään toisia. Maailmassa on paljon kärsimystä, nälkää, rakkaudettomuutta. Miksi olen antanut tämän tapahtua, Ihminen kysyy itseltään?

Lopulta hän ja Jumala päätyvät istumaan kotisohvalle katsomaan Frendejä ja syömään popcorneja. Aivottomuuden puuskassa Ihminen päättää tehdä maailmasta hyvän, ettei kenenkään ainakaan tarvitse nähdä nälkää ja ihmiset rakastavat toisiaan. Sehän kävi aika helposti, hän ajattelee. Vahingossa hän myös saa aikaan maailman, jossa ihmiset juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä tietämättä mitä haluavat. He ovat tyytymättömiä ja inhoavat itseään ja toisiaan. Osalla ihmisistä menee niin hyvin, että he mässäilevät valtaansa käyttäen toisten kustannuksella niin, että muut näkevät suoranaista nälkää ja kuolevat siihen. Muut ihmiset ovat siinä välissä, yrittäen pysyä mukana ja luullen tietävänsä, miten asiat ovat. Lopulta hän räjäyttää maailman kaupungit taivaan tuuliin ja polttaa maan. Tähän hän havahtuu ja kääntyy katsomaan Jumalaa. Tämä katsoo takaisin syrjäsilmällä, poksauttaa peukalollaan popcornin ilmaan ja nappaa sen näppärästi suuhunsa.
"Teinkö minä tuon?"
Jumala katsoo häntä vielä ja nyökkäilee. Hetken Ihminen tunnustelee ajatuksiaan, mutta on vaiti. Hiljaa hän alkaa ymmärtää, mitä vapaa tahto tarkoittaa. Voin siis tehdä, mitä ikinä haluan. Mitä... Ikinä... Haluan... Hän antaa sanojen painua hiljaa mieleensä. Hän kohottaa kulmiaan ja ihmettelee, kuinka erikoinen ajatus onkaan. Se tuntuu aivan kuin lottovoitolta, sillä varauksella, ettei sitä tarvitse millään tavoin voittaa, vaan se on jokaisella, joka hetkenä. Kysymys kuuluu, mitä haluan?.. Mutta se on jo päivänselvää, hän haluaa tietää. Ihminen sanoo Jumalalle: "Sanoit luoneesi minut kuvaksesi, jotta oppisit itsestäsi."
"Pitää paikkansa"
"Oletko oppinut"
"Mitä mieltä olet?"
Ihminen pyöräyttää silmiään ja mietittyään pari sekuntia vastaa:
"Kyllä", ja Jumala nyökkää olevansa samaa mieltä.
"Olen siis kuvasi, eli samanlainen kuin sinä."
Nyt Jumala ei sano mitään, vaan antaa Ihmisen tehdä ajattelunsa itse.
"Eli... minä, olen sinä?"
Jumala jatkaa hiljaisuuttaan ja katsoo Ihmistä silmiin.
"Ja samalla lailla kaikki nuo ihmiset tuolla"
Jumala katsoo häntä kysyvästi. He ovat jälleen kahden. Vain hän, ja Jumala. Televisio näyttää tyhjää ruutua.
"Lopulta, on vain minä ja sinä" Jumala lopulta sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ja itse asiassa, olet käynyt koko ajan monologia, koska olemme yksi."
Sanat kuulostavat oikeastaan aika loogiselta Ihmisen mielestä.
"Minun vain täytyi kertoa se sinulle, että tiedät." Jumala jatkaa.

Ajatukset alkavat muodostua selkeäksi kuvaksi ihmisen mielessä. Hän on kokonaisuus. Jumala ei olekaan mikään taivaassa asuva erillinen olio, jonka mielestä jotkut elämäntavat ovat muita huonompia ja joka tuomitsee huonosti elävät, vaan se olen minä itse. Eli minä, Ihminen. Ihminen yhteydessä muihin kanssaolijoihinsa muodostaa sen, minkä hän tuntee Jumalana. Muita nimityksiä samalle asialle ovat vaikkapa Maailmanhenki, Allah tai Brahman. Eli me kaikki ihmiset yhdessä olemme se Jumala. Jumalan valtakunta ei ole yhden ihmisen, ei ihmisryhmän, vaan kaikkien ihmisten kesken. Hän tunsi olevansa nyt kokonainen.

Totuus on, ettei ole olemassa muuta, kuin totuus. Sitä voi peitellä, ja sitä sanotaan valheeksi. On olemassa järjestys, ja kaaos. Kaaos tarkoittaa sitä, kun järjestys hajotetaan. Kumpi on todempi? Kaaos on illuusio, epäjärjestyksessä oleva järjestys. Pinnan alla, järjestys on aina olemassa.

Omaa pohdintaa osa 1

Mitähän lie ihmiskunnalle käy?

Tämä vuosi on ollut minulle erikoinen. Tästä bloggauksesta kai tulee lista, jossa kerron kaikki vuoden aikana tapahtuneet asiat, luultavasti.

Kaikki kai alunperin alkoi siitä, kun Anne sanoi tämänhetkisen asuntomme keittiössä ajatelleensa alkaa raakaruualle. Hän sanoi myös, ettei häntä haittaa, vaikka minä jatkaisin kypsennetyllä. Aikaisemmasta asunnosta minulla on paljon ruokaan liittyviä muistoja: Mausteiden(katku) tuoksu heti ovesta astuessa sisään. Valkosipuli oli tuttu tuoksu, kuten vielä nykyäänkin. Valkosipuli on hyvin mineraalirikas ruoka-aine, kuten on myös kaakaopapu. Kahvista en tiedä, mutta samansuuntaista uumoilen tässä asianlaidassa. Punkit eivät muuten siedä valkosipulia, vink.

Siitä alkoi ruuan vallankumous. Ruoka olkoon lääkkeesi, joku heppu joskus kauan sitten sanoi, oli luultavimmin parrakas. Veljelleni eräs korukauppias sanoi korua, jota koristi parrakkaan miehen kuva, voimaa tai valtaa tuovaksi. "What's this for?" Veli kysyi. Afrikkalaisia Tuaregien koruja myyvä kauppias vastasi salamyhkäisesti: "For power.." Luulen tämän johtuvan testosteronista. Korkea testosteronitaso kasvattaa paremmin partaa. Testosteroni luultavasti myös jonkin verran aikaan aggressiivista, vallanhakuista käyttäytymistä. Jotain siihen suuntaan! Minulle veljeni osti suojelusta tuovan tuaregien ristin. Testosteronitasoja itse olen yrittänyt nostaa ruokavaliolla. Tätä sen takia, että olisin saanut alakuloa ja psyykkistä väsymystä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että taisinpa olla väärässä. Koetin syödä macaa, joka on jonkinasteinen testosteronitasojen parantaja, en muista kuinka. Nokkosteetä join, myös pakurijauheesta uutettua tikka-teetä. Raskas liikunta nostaa testosteronitasoa. Tällöin huippu on joidenkin lähteiden mukaan 45 minuutin kohdalla, 60 minuutin jälkeen tasot laskevat. Jonkin oudon liikuntainnostuksen jossain vaiheessa koin, ensin joulun jälkeen, jolloin kolmena päivänä kävin lenkillä. Tunsin siitä jonkinlaista euforiaa. Myöhemmin huhti- toukokuun maissa innostuin uudestaan ja pitemmän aikaa liikunnasta. Tällä hetkellä ei oikein kiinnosta. Olen yrittänyt miettiä, mistä se johtuu, ja vieläpä hyvin kuumeisesti! Miksi minua ei tunnu kiinnostavan mikään? Miksi ei elämässäni ole kipinää. Tiedän sen melkein maanisen, mutta tasapainoisen tunteen, kun kokee jaksavansa tehdä mitä vain, eikä haittaa, vaikka ilta tulisi. Yöt nukun silloin hyvin ja aamulla koen olevani entistä ehompi, valmis vaikka hoitamaan Kelan tai työkkärin asioita. Mistä ihmeestä tämän tunteen, sen kipinän puute johtuu? Nyt alan olla sitä mieltä, että ravinnon puolesta en oikein voi tehdä enää mitään.

Taidan vain alkaa olla oma itseni, enkä miehinen mies, johon pyrin vähän aikaa sitten. Luultavasti saan parhaimmat tuloksen näin. Hah! Luultavasti! Kuten tiedän, täytyy olla ensin väärässä, että voi olla oikeassa. Ryhtiin pätee se sääntö, että tasapaino löytyy kahden väärän vaihtoehdon välistä. Ei liian etukumarasta, eikä takakenosta, vaan jostain niiden välistä. Se on polarisaatiota.

Aikaisemmin en ollut ajatellut ruokaa niin tärkeänä osana elämääni. Pidin ja pidän edelleen ruuanlaitosta hyvin paljon, mutta silloin siihen tuli uusi sävy: Ravintosisältö. Eivät niinkään kalorit, rasvat ja proteiinit, vaan vitamiinit, entsyymit, mineraalit ja muut suojaravintoaineet astuivat kuvioihin mukaan. Superfoodit vasta olivatkin luku itsessään. Superruuista tämä koko ravintohässäkkä taisi alunperin lähteäkin. Hullua. Pahimpina alakulon aikoina osa päiväni aterioista koostui seuraavasti: Neljä paahtoleipää, joiden päällä juustot, makkarat, kurkut, tomaatit ym., reipas kupillinen jogurttia ja kuppi tai pari maitoa. Leivän tilalla saattoi olla karjalanpiirakka. Tällainen ateria saattoi toistua pari kertaa päivässä. Ei siitä sen enempää.

Ennen tuota ravinnollista heräämistä, minulla taisi olla jonkinlainen hengellinen herääminen. Pari kertaa tein itsehypnoosia, jonka avulla vaipua entisiin elämiini. Sanoin sanoen, kokemani näyt olivat ihmeellisiä, asioita, joita en osannut odottaa, en mitenkään. Silloin ymmärsin elämässä olevan muutakin, kuin mitä juuri nyt näemme ja koemme.

Yksi hyvin mukava asia oli päästä hierojakouluun. Olen monesti sanonut, että kahdentoistavuoden koulussaolon jälkeen, eli ala- ja yläasteen, ja lukion aikana en pitänyt ikinä koulunkäynnistä. AMK:n pari kuukautta olivat melkoisia farsseja nekin. Oli mukava päästä kouluun, jossa opitaan käytännön kautta. Löysin kertaheitolla alan, jossa todella olen taitava ja kehityskelpoinen.

Voi tätä ironiaa, siksi kai tätä täytyy kutsua.

Luultavasti, lopussa ihminen huomaa kehittyneensä tieteessä ja teknologiassa niin paljon, että ympyrä sulkeutuu ja hän löytää itsensä taas alusta, kaikessa. Se on mielestäni aika mielenkiintoista, täytyy sanoa. Tähän kai taas voi vain sanoa, ettei saa pysähtyä. Tai ei ole hyväksi pysähtyä. "whatever the fuck you do don't be bored" sanoivat laulun sanat. Kyllästy elämiseen ja pysähdy, et etene mihinkään.

http://www.youtube.com/watch?v=0Mg2deSkgoE&feature=player_embedded
tuosta ne laulun sanat.

Elämä on mukavaa, kun ei masenna. Jaksaa tehdä paljon asioita, ja jos oikein on hyvin energiaa, kehittyä jopa niissä. Jossakin uutisessa puheltiin, että suuri osa ihmisistä toivoo jaksavansa tehdä enemmän asioita. Niin minäkin toivon. Tiedän sen tunteen, ettei haittaa vaikka mitä on edessä, jaksan tehdä sen ja aikaa, sitä kallista aikaa jää vielä, ja huomenna on uusi päivä. Aikaa on loputtomasti.

Zen ja juoksu

Hyvää iltaa.

Tällä hetkellä soi Mt Eden Dubstep - Silence youtubessa. http://www.youtube.com/watch?v=aibUFrRo2pg

Näin suunnittelen. Huomenna herään kello neljältä. Viideltä lähden pyörällä Linnanmaalle yliopistolle. Map.googlen mukaan matkaa on vaihdellen 6,6 ja 7,4 kilometrin välillä. Mukaani otan 0,65l juomapullon, jossa on vettä, pieni määrä suolaa, pieni määrä sitruunamehua ja ehkä lusikallinen hunajaa. Taskussa on rakkolaastareita. Jalassani minulla on vibram fivefingersit, päälläni minulla on mitä on. Tuo matka Linnanmaalta takaisin on minun tavoite juosta takaisin kotiin.

Hyvin tärkeää on muistaa tavoite. Se mielessä, ei minun tarvitse kuin elää tätä hetkeä. Se on valintani.

Hyvää jatkoa iltaan.

Totuus saattaa olla,
että minä olen sinä,
että minä olen hän.

Minä olen tuo puun tippuva lehti,
ja tuo miljardi vuotta sitten matkaan lähtenyt
valonsäde, jonka nyt näen hämärtyvällä taivaalla.

Ehkä joskus olin tuo maasta nouseva vihreä varsi,
jonka nyt poimin.

Ehkä aikojen kuluessa,
kun olen matkannut läpi tähtien,
kun olen katsonut silmiisi tietämättäni vielä katsovani kuin peilistä omiini,
laulanut, tanssinut, tuhonnut ja rakastanut,
tietämättäni tai tietäen,
että minä olin se silmiesi liike,
ja se tanssin askelten äänen värähtely.

Saatan lähteä matkaan ja olla tuo tuikkiva valonsäde, taivaalta tippuva lumihiutale,
kättäni haavoittava terä,

ja kaikki se vain siksi,
jotta voin syntyä
ja vihertävällä niityllä poimia itseni uudelleen.

Se tulee taas
kävelin hänen kanssaan
pimeässä ja lämpimässä sateessa.

Surullista
vasta edellisestä selvisimme
seuraava jo syöksyy hautaamaan.

Harmillista
sillä kuollessa tiedämme
ettei elämä ollutkaan siinä.

Vasta sen jälkeen näkee sen jo ohi menneen.

Enter my beautiful perennial garden

Stay in the shadow of the mighty oaks

Let the hazy green blades of grass beneath great pines touch your feet, like a lover kisses, and sunlight like curtains of silk fall to your face

Have your taste of these wonderful, dark plums, of my so red cherries, the most crispiest of the golden buckthorns

Fall in love, with the freshest of apples

After the day, wander through and find the haven, where little frogs and beetles cradle you to the deepest sleep

Only to wake to see the crescent moon to start falling from its apex

See me here,

in the center,

under the silvery limelight

Accompanying me, little birds doing their midnight mating dance

I melt with you in the light of the night.