Heräsin.
Aavistin jotain.
Olit lähettänyt viestin.

Kerroit kovasti kaipaavasi.
Et saanut unta.
Niin halusit luokseni.

Kosketuksen toivoit saada.
Etkä hävennyt kertoa,
kuinka sammuttaa levottomuus.

Taisit nukahtaa
vähän ennen aamun sarastusta.
Nousin patjaltani.

Keitin kahvin, luin lehden.
Mielelläni sinuun ajatukseni harhautin.
Aurinko loisti parvekkeelle ajelehtineille lehdille.

En aavistanut mitään,
kun ovikello soi.
Henkäisin. Olit siinä.
Hymysi loisti kilpaa Auringon kanssa.
Silmäsi olivat kaapanneet
viimeiset tähdet yötaivaalta.

Astuit eteeni.

Turvallisesti kotona

- Turvallisesti kotona - 

Kaikki on kotoisesti paikallaan.
En edelleenkään saa syödä pinaattikeittoa.
Inhoat sitä niin paljon, tiedän sen.

Kalenterinmukaisesti aloin räyhätä sinulle.
Ja yhtälailla,
valituksesi on varmempi kuin vuodenaika.

Tätä ihanaa harmoniaa ei tule rikkoa.
Mitä jos en hukkaisikaan avaimia taskuuni?
Kuinka osaisimme elää, jos imuroisinkin nurisematta?

Iloa parisuhteeseen, luen lehdestä:
"Kuuntele, kerro, helli".
Kuulostaa järkevältä ja kaukaisesti tutulta, ajattelen.
Illalla sängyssä hellin selkääsi ja kerron sille kuulumiset.
Jään kuuntelemaan hiljaisuutta.

Huomenna päivän jälkeen,
huomioit saapumiseni vasta,
kun piereskelyni ilmoittaa minut paikalla olevaksi.

Välillämme on palavaa kiihkoa.
Koemme voimakasta, alkukantaista tunnetta,
joka saattaa meidät yhteen...
Näin syttyy kahden ihmisen välinen,
primitiivinen kohtaus, jossa hiki virtaa
ja ääntelemme kuin eläimet,
johon kaikentäyttävä rakkaus kulminoituu,
kun yllätät minua katsomasta pornoa.
Kuulen kunniani.

Rutiinin jälkeen olemme pesässämme
käpertyneet sohvalle.
Elokuva on valmis,
ja vatsamme odottavat iloisina tulevaa lohdutusta.
Annan sinulle suukon,
ja hymyillen huomautat ajamattomista viiksistäni.
Hymyilen takaisin, ja päätän unohtaa pestä auton huomenna.

Olen turvallisesti kotona.

_____

#haistakaavittu

Sormus yöpöydälläsi
kaulassasi kaulapanta
kahlitset sydämesi itse.

Piiskaa antaa syyllisyys
suoraan katkeraan takaraivoosi
rakkaus pikkuhiljaa lakkaa.

Olisipa kaikki hyvin,
et voi kuin toivoa näin.
Heräisitte yhdessä juomaan kahvia.

Itku täyttää silmät,
ahdistus rinnan.
Olet voimaton.

Panemme takahuoneessa.
Korviasi koristaa kulta,
sydämiämme ruoste.

Olen huumaantunut ihastuksesta
mutta Moraali ja Arvo
ovat happoa rinnassani.

Tämä keskinäinen suhteemme
se on mitä kivuliain.
Se tekee kohtaamisestamme niin paljon voimakkaamman.

Rakastuin sinuun yöllä
Seuraavana sidoit minut vyöllä

Annoin kukkia päivänä kolmantena
Sinä piiskaa hämäränä neljäntenä

En voinut enää lopettaa tähän,
kun kaadoit kynttilävahaa lisää vähän.

Auringon paistaessa huokailen odottaessa
Kuun noustessa kiljahtelen kahleissa

Jälki on aamulla hiukan likaista
mutta yöllä, voi...
Ekstaasinomaista.

Pelottaa mennä ulos

Istun luolassani
kun ulkona sataa
ja yön pimeä sini
verhoaa ikkunan.

Kaukana on maa,
jonka ihmiset eivät tunne minua.
Olen heille
se kuka ikinä haluan.

Teit minulle rakkaalla kädellä kaakaota

Oli aivan uusi tunne,
kun teit meille kaakaota.
Kaikki oli rauhallista,
eikä minulle huudettu.
Istuin keittiössä.

Minut vietiin pois sieltä,
mikä oli taistelukenttä teille.
Minulle se oli koti.
Outo sanattomuus valtasi minut.
Voiko elämä olla tällaistakin?

Mitä nyt tilalle,
kun elämä ei täyty huudosta?
En enää huku itkuun päivisin,
vaan minulle ollaan lempeitä.
On uutta yrittää nukkua lämpimässä sylissä.

Laitoit minut sänkyyn.
Muistelimme hirviöitä,
joiden kynsistä minut pelastettiin.
Äiti, isä.

Rakkaus on sietämätöntä ekstaasia

Mikä saa sinut tanssimaan?
Kerro, kuinka suljet silmäsi,
ja pyörähtelet niityllä välittämättä mistään.
Mikä saa sinut iloiten itkemään?
Näytä, miten annat kyynelten vieriä,
ja sietämätön ekstaasi valtaa kehosi.

Laula mulle!
Kuinka sä orgastisena lennät taivaan tuuliin ja tuhkaksi maahan

Laula mulle!
Miten sielusi tyhjenee kaikesta ja säkenöit tähtisoihtuna yötaivaalle

Laula niin se mulle!
Silmät kiinni, vasten kuuta,
Kasvot korkealle kohotettuina!

Kärhöni kiedon lanteillesi
Terälehteni lasken harteillesi
Juuret työnnän syvälle sisimpääsi
Ja kukkani puhkeaa kauniille kasvoillesi

Varteni nostan vierellesi
Lehteni levitän suojaksesi
Hiljaisuudessa me suutelemme toisiamme
Ja perhoset lentävät päällämme

Kylmä ja kalsea,
Aurinko alkaa jo laskea,
Yksin ja pimeä,
seutu alkaa hiljetä.
Ääniä auton katolla,
varjoja, välähdyksiä näön rajalla.
Varovasti lehtiroskiksen luukun kiinni vedän,
sillä sateen ulkona pidän.

Lehtien sekaan syvälle kaivautuen,
ja lohtunani pieni siemenpussi,
sen kanssa sinne käperryn.

Sade ropisee, lehdet rapisee.
Muisto jostain lämpimästä,
se mielen haikeaksi tekee.
Koti, se on lämmin paikka.
Ei pelätä tarvi, olis
ulkona ukkonen vaikka.
Möröt, peikot painajaiset,
kuinka niiltä päät katkaiset?

Uni maailman hetkeksi pois ajaa,
väistämätön herätys takaisin sen manaa.
Aamu uusi hiukan lämpöä antaa,
ja ymmärrän,
kyllä elämä kantaa.