Totuus saattaa olla,
että minä olen sinä,
että minä olen hän.

Minä olen tuo puun tippuva lehti,
ja tuo miljardi vuotta sitten matkaan lähtenyt
valonsäde, jonka nyt näen hämärtyvällä taivaalla.

Ehkä joskus olin tuo maasta nouseva vihreä varsi,
jonka nyt poimin.

Ehkä aikojen kuluessa,
kun olen matkannut läpi tähtien,
kun olen katsonut silmiisi tietämättäni vielä katsovani kuin peilistä omiini,
laulanut, tanssinut, tuhonnut ja rakastanut,
tietämättäni tai tietäen,
että minä olin se silmiesi liike,
ja se tanssin askelten äänen värähtely.

Saatan lähteä matkaan ja olla tuo tuikkiva valonsäde, taivaalta tippuva lumihiutale,
kättäni haavoittava terä,

ja kaikki siksi,
että voin syntyä
ja vihertävällä niityllä poimia itseni uudelleen.