Menneiden vuosien tekele! Tämä on vuoden 2009 keväältä:

Yksin yössä
Ikkunasta näen itseni
Voin lukea muistoja kuvani huulilta.

TV:n valossa
Hämärässä kuuntelen
Mitä jälkiviisaalla varjollani on sanottavaa.

Valvontakamerassa
Kuvani hakkaa päätään seinään
Ja osoittaa syyttävästi sormellaan

Huokaus käytävällä
Kaiku jää nyyhkyttämään
Se vaipuu ja yrittää viedä mukanaan.

Sivusta katselen hiljaa
Säälistä pudistan päätäni
Älkää viitsikö.

Katselin ulos, ihmettelin.
Miten kahvi suolaiselta maistuikin?
Olin unohtunut
Aatoksiin
Ja kyyneleet kuppiin
Tipahtaneet.

Vasta jälkeen niiden,
päivien, niin kauniiden,
näin itseni, meidän, menettäneen
mahdollisuuden
rakkauteen.

Unelmiini taas katosin
Olisipa kaikki toisin
Toivoin 
Niin
Sellaisen
Haaveiden kauneuden
Soisin luonani olleen

Katson kauas unelmiin
Kaukaisiin ja olemattomiin
Maailma hitaasti katoaa
Haave ympärilläni kasvaa
Kauniiksi väriloistoksi
Ystäviksi, rakkaiksi
Tunteiksi aidoiksi
Tästä maailmasta, kadonneista
Menneistä, muistoista,
Syntyy haave
huomisesta.