sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kong

"Olen niin älykäs, että ansaitsisin kuolla sen tähden" Kong ajatteli. Hänen tossunsa painautuivat muuria vasten, ja hän veti käsillään itsensä vasten tiiliä pienistä rakosista kiinni pitäen. "Parempi siis esittää ääliötä".

Vartijat juoksivat hänen ohitseen huudellen toisilleen. Kong ei ollut uskoa silmiään ja korviaan. Haarniskoidut ja aseistetut vartijat juoksivat kaikki hänen ohitseen. Mustattuja kasvoja koristivat ympäripyöreät, pimeässä ihmetyksestä hohtavat silmänvalkuaise.

Hän jo luuli olevansa kuoleman oma. Tai vähintäänkin kädetön. Piesty, kädetön ja häpäisty. Näköjään Song Jiang ei vielä ollut hävinnyt hänen peliään. Kong uskaltautui vilkaisemaan toiseen suuntaan. Jossain muurin toisella puolella häntä odotti vapaus, ja valitettavasti myös köyhyys. Tällä puolella oli rikkaudet, ja kuolema.

Yksi vartija oli muita jäljessä. Hän puuskutti, maha hyllyi hänen juostessaan ja liian pieni haarniska selvästi haittasi hänen hengitystään. Hän pysähtyi, tipautti hilparinsa ja nojasi polviinsa. Hänen hengityksensä vinkui. Kong jähmettyi.

Kongin niskaa vihloi. Hänen päänsä oli edelleen toiseen suuntaan kääntynyt. Vartija oli muutamia askelia hänen edellään, eikä Kong nähnyt häntä.

Vartijan hengitys vinkui.

Kongin niska oli tulessa.

Vartija meni alas polvilleen puuskuttamaan.

Kong liikautti hitaasti päätään luonnollisempaan suuntaan.

Vartija alkoi yskiä ja korista. Hän veti henkeä, ja otti käsillään tukea maasta.

Kong alkoi hivuttaa itseään maahan, ja sai itsensä hiljaisesti alas jaloilleen. Hän lähti luikkimaan vastakkaiseen suuntaan. Vartijan yskiminen peitti hyvin hänen tossujensa rapinan.

Kong pääsi muurin yli vievälle köydelle. Hän kiipesi ylös ja ylisti Jurōjiniä. "Olen niin onnekas, että ansaitsisin elää loppuelämäni kerjäläisenä." Hän kipusi alaspäin köyttä pitkin.

Kong ajatteli "Parempi siis esittää epäonnekasta." ja pudottautui alas puolesta välistä muuria.

. . .

Irvistellen kivusta Kong nilkutti kotiinsa. Sisälle päästyään Kong lausui seitsemän rukousta Song Jiangille, ja kirosi lopuksi kurisevan mahansa.