Kylmä ja kalsea,
Aurinko alkaa jo laskea,
Yksin ja pimeä,
seutu alkaa hiljetä.
Ääniä auton katolla,
varjoja, välähdyksiä näön rajalla.
Varovasti lehtiroskiksen luukun kiinni vedän,
sillä sateen ulkona pidän.

Lehtien sekaan syvälle kaivautuen,
ja lohtunani pieni siemenpussi,
sen kanssa sinne käperryn.

Sade ropisee, lehdet rapisee.
Muisto jostain lämpimästä,
se mielen haikeaksi tekee.
Koti, se on lämmin paikka.
Ei pelätä tarvi, olis
ulkona ukkonen vaikka.
Möröt, peikot painajaiset,
kuinka niiltä päät katkaiset?

Uni maailman hetkeksi pois ajaa,
väistämätön herätys takaisin sen manaa.
Aamu uusi hiukan lämpöä antaa,
ja ymmärrän,
kyllä elämä kantaa.