perjantai 29. kesäkuuta 2012

Teit minulle rakkaalla kädellä kaakaota

Oli aivan uusi tunne,
kun teit meille kaakaota.
Kaikki oli rauhallista,
eikä minulle huudettu.
Istuin keittiössä.

Minut vietiin pois sieltä,
mikä oli taistelukenttä teille.
Minulle se oli koti.
Outo sanattomuus valtasi minut.
Voiko elämä olla tällaistakin?

Mitä nyt tilalle,
kun elämä ei täyty huudosta?
En enää huku itkuun päivisin,
vaan minulle ollaan lempeitä.
On uutta yrittää nukkua lämpimässä sylissä.

Laitoit minut sänkyyn.
Muistelimme hirviöitä,
joiden kynsistä minut pelastettiin.
Äiti, isä.