Iltaisin se tunne tulee. 

Ajattelen kirjoittaa sinulle.  

Pian pysähtyy kynä, en keksi mitään.  

Tyhjiä lauseita, mitään merkitsemättömiä. 

Ymmärrän. 

Ei minun mitään pitänytkään sanoa. 

Vain tunnetta voin kuvailla. 

Muutoin olen sanaton. 

Sinua kaipaan, siinä kaikki. 

Se on vähän sanottu, 

mutta tunne täyttää koko huoneen, 

ja tyhjentää minut, 

miltei kokonaan.