Pimeässä huoneessa
Jo toista viikkoa hourin mielen kuumeessa
Ei vie aika pois masennusta
Manaa sen takaisin ja tulee taivaasta joka kerta musta
Yritän kovasti periksi antaa
Mut perkele elämä ei lopu
Vain kituuttaa mut pakottaa
En varmaankaan jotain oikein tee
Vai turhaanko yritän, vaiko väärään suuntaan meen
Olen hieman hukassa.
Paskat.
Kadoksissa kadotettu
Elo ja ilo maahan lujasti taottu.
Voihan niitä sieltä nostaa yrittää
Katsotaan miten voimat riittää
Ehkä nousuveden mukana rauta tarpeeksi ruostuu
Ja jaksan sadan vuoden päästä mennä ulos,
Haistaa,
Miltä elämä tuoksuu.