Meitä,
elämän iskemiä
arki vie eteenpäin.
Ei niin pientä iloa,
mistä ei löytyisi syy
jatkaa.
Rajat tietäen,
liiankin selvästi.
Niistä pysytään kaukana.
Kiitollisena
uudesta päivästä.
Toisinaan kiroten.
Nöyränä
niitä
kulkien.
Meiltä,
elämän iskemiltä
unelmat toisinaan katoavat.
Kipinä
kadonnut.
Se saa vetäytymään.
Henki
tallessa.
