Menneen kesän lehtiä
paljastuu lumen alta.
Niitä haravoidaan.
Tulevia puissa jo norkolla,
valmiina puhkeamaan,
kynnys perintötekijöissä.
Paju varastaa lähdön.
Kissoja oksien päissä,
puskevat paleltumaa uhmaten.
Edelliset lehdet vielä maatumatta,
muokkaavat maata.
Kastemadolla paljon syötävää.
Ravinteet syvältä, syvältä maasta,
nostettu juurilla,
kohti Aurinkoa.
Kohta hengittävät,
imevät hiiltä itselleen.
