Tervetuloa

Niitä unelmia kaipasinkin jo niin kovasti.
En tiennyt, kuinka tyhjä olinkin ilman niitä,
kunnes ne palasivat! Kirjoitin niitä ylös,
jotteivät uudelleen täydellisesti katoa.

Niitä tuli takaisin, osa niistä ainakin,
ja ne näyttävät hyvin tutuilta!
Tervetulotan ne, tulotan ne terveeksi,
eli siis ovat tervetulleita.

Katson niitä, ja tunnen nyt,
tanssien askeleet jalkapohjissani.
Jokin aika sitten menin verhon sisään,
en huomannut sitä.

Aikaa kului,
Puskin kohti rajaa,
ja osuin päistikkaa
kiviseen seinään, jonka takana on tyhjyys.

Otin siipeeni,
pelkäsin kovin.
Nuolin haavojani pitkään,
parantelen niitä edelleen.

Opin, siellä lopetin itseni tuhoamisen.
Siellä hämärässä näin mitä voi käydä,
mihin saattaisin päätyä,
miten pahasti voisi sattua.

Vahvempana en todellakaan astunut ulos,
vaan heikompana kuin koskaan.
Minulta otettiin luulot pois,
sain turpiini kunnolla, kerrankin.

Yksi kerta riittää. Ei enää ikinä sinne.
En tiennyt puoliakaan siitä,
kuinka turvaton olen ollut.
Nyt olen turvassa.

Nyt rakentelen itselleni muureja,
en suinkaan pitääkseni pahan loitolla,
vaan itseni niiden sisällä.
Sinne ovat kaikki tervetulleita, sydämellisesti.

Kauan kauan sitten näin haaveita, unelmia,
ne tulivat takaisin... Vai olivatko poissa olleet sittenkään?
Nimeän ne, alpakat, koirat, mehiläiset, linnut.
Rakkaus luontoon, sydämessäni aina.

Tervetuloa kotiin.